Lusitano

Lusitano on läheistä sukua andalusianhevoselle. Molemmat hevoset ovat alkujaan kotoisin Iberian niemimaalta. Nämä iberialaiset rodut ovat säilyttäneet monet ominaisuutensa jopa vuosituhansien ajan ja iberianhevosta pidetäänkin maailman vanhimpana ratsuhevosena.
Iberian hevoset polveutuvat mm. muinaisesta sorraia-rodusta, jonka jäljet on voitu jäljittää jopa n 25 000 eKr asti luolamaalauksista. Aikojen saatossa sorraia-rotuun risteytynyt itämaista verta mm. arabialaisista ja berberinhevosesta viimeisimmän kerran selkeästi niemimaan muslimi-invaasion aikana n. 700 jKr. Yksinkertaistetusti näistä vaikutteista kehittyivät n. 1000 vuotta sitten nykyisen kaltaiset Lusitano-hevoset. Verilinjojen puhtauteen on aina kiinnitetty ja kiinnitetään edelleen suurta huomiota.

Portugalissa Lusitano-hevosen näkee ehkä parhaiten elementissään härkätaisteluareenalla, mikä onkin ollut eräs tärkeimmistä tekijöistä rodun viimeisten vuosisatojen aikaisessa jalostuksessa. Voima, ketteryys ja halu miellyttää ratsastajaansa viimeiseen asti on erottanut hyvän ja huonomman hevosen niin härkätaisteluareenalla kuin pelloillakin kasvokkain härän kanssa. Nämä samat ominaisuudet olivat arvossaan myös aikoinaan klassisella Iberian sotahevosella, jota vuosituhansien ajan säilyttivät suosionsa sotatantereilla. Myös klassinen kouluratsastus juontaa juurensa Etelä-Euroopan maiden vanhoihin sotilasakatemioihin ja iberianhevosten kuten nykyisen lusitanonkin ominaisuudet on huomattu.

Korkean koulun liikkeet ovatkin älykkäälle, notkealle ja tasapainoiselle lusitanolle luonnollisia ja helppoja oppia. Nykypäivän Portugalissa urheiluratsastajat ja klassisen kouluratsastusperinteen harrastajat ovat myös ajaneet omia mieltymyksiään rodun jalostusvalintoihin. Rotu on kuin luotu barokkityyliseen kouluratsastukseen, mutta tulevaisuudessa myös kansainvälisille kilpakentille. Se on kuitenkin myös hyväpäinen ja toimiva yleishevonen muuhunkin ratsastukseen, vaunujen eteen kuin portugalilaiseen, lännenratsastusta muistuttavaan, työratsastukseen.

Muilta ominaisuuksiltaan Lusitanoja voisi kuvata ennemminkin aatelisiksi ja jaloiksi, kuin sieviksi, mikä viittaa muun muassa pään usein vähän kuperaan muotoon. Niillä on myös lihaksikas ja kaareva kaula, voimakkaat lavat sekä hieno ryhti. Lusitanot näyttävätkin näiden piirteidensä vuoksi varsin majesteetillisilta. Tällä hevosella on myös lyhyt ja syvä runko, voimakas takaosa sekä vahvat lautaset. Jalkojen asento on yleensä hyvä ja jalat yleensä kuivat ja kaviot hyvälaatuiset. Liikkeet ovat korkeat sekä joustavat, minkä vuoksi ravissa on myös huonompiselkäisenkin ratsastajan suhteellisen helppo istua.

Säkäkorkeus on keskimäärin 155-165 cm. Ne ovat läheistä sukulaistaan andalusianhevosta tai tarkemmin (PRE) Pura Raza Espanolaa usein hieman rakenteeltaan kompaktimpia, kevyempiä ja pitkäjalkaisempia. Pää on yleensä melko hyvin asettunut, keskikokoinen ja kapea, ja pään ja kaulan liittymä kapea ja puhdas. Silmät ovat suuret, eläväiset ja valppaat, usein mantelin muotoiset. Korvat puolestaan ovat melko pienet, sirot ja päistä hieman sisäänpäin kaartuneet.